Ensimmäisellä viikolla minut vietiin ympäri taloa ja esiteltiin kaikille. Lahden kaupunginteatterissa kaikki on samassa talossa erillisiä varastoja lukuunottamatta: niin johto, toimistot, lavastamo, puvusto, tarpeisto, maskeeraus, muut työtilat, henkilökunnan tilat, pukuhuoneet... Kaikki. Näin olen sain nähdä koko teatterin toimintaa sen kaikilta osin!
Pajalla on lavastemestarin lisäksi töissä kaksi metallimiestä, kaksi puuseppää (jotka työstävät pääasiassa metallia) sekä pintakäsittelijä. Myös muutamat näyttämömiehet tekivät siellä välillä töitä, mm. ramppeja näyttämöille. Lavasterakentajaopiskelija olin ns. joka paikan höylä, eli tein kaikkea mahdollista.
Ensimmäisellä viikolla mm. siivosin ja järjestelin pari työkalukaappia- ja varastoa, sekä purin ja pesin vanhoja lavasteita. Muualta varastoista tulleet lavasteet olivat yleensä melko likaisia, ja niissä oli mm. eläintenjätöksiä. Sain myös olla mukana, kun haimme pakulla lavasteita yhdestä varastoista. Varastot olivat huikea näky, sillä siellä oli hyllykaupalla mm. kauniita, vanhoja huonekaluja! Olisin voinut ottaa vaikka ne kaikki mukaani.
Alkuvaiheessa sain tehtäväkseni tehdä pollarin lastennäytelmään "Kurtilla keittää". Pollari on siis sellainen iso metallimöhkäle, johon laivat kiinnitetään satamassa. Ohjeistukseksi sain vain netistä tulostettuja kuvia sekä suuntaa-antavat mitat. Sovimme, että tämä olisi näyttötyöni, joten tekisin sen täysin yksin. Lavastaja kävisi vain välillä antamassa lisäohjeita nähtyään, mitä olen saanut aikaiseksi. Tästä teen vielä erillisen postauksen.
Kun olin saanut pollarin tehtyä, oli ensimmäiset 3 viikkoa jo käyty. Tämän jälkeen kävin mm. korjailemassa tanssilattiaa Hair-musikaalia varten, sekä kiinnittämässä metalliverkon taottuun pöytään Elling-näytelmää varten. Tuona aikana myös purin lopetetun Varasto-näytelmän lavasteita apunani lähinnä sorkkarauta sekä sisu. Eräänä iltana kävin vanhempieni kanssa katsomassa Hair-musikaalin. Loppukohtauksen aikana pääsin näyttelijöiden mukana lavalle tanssimaan ja laulamaan.
Harjoittelun puolivälissä oli Ellingin ensi-ilta. Tällöin jäimme tarpeiston ja pajan porukan kanssa töiden jälkeen tarpeistoon pitämään nyyttäreitä ja juhlimaan ensi-iltaa. Ilta meni mukavasti ja oli hauskaa, sekä tietysti näytelmäkin oli mainio. Seuraavana päivänä olin työntekijöistä ainoa, joka tuli paikalle jo kello 8 ja ilman krapulaa. :D
Muut olivat jo hyvän aikaa rakentaneet suuuuria lavasteita West side storya varten, kun metallimiehet alkoivat opettaa minulla hitsaamista ja muita metallitöitä. Aluksi harjoittelin pienillä putkien jämäpaloilla, mutta ei mennyt kauaakaan, kun pääsin osalliseksi myös Westiksen lavasteiden rakentamiseen. Metallitöiden lisäksi niissä oli levytystöitä sekä muovitiilien kiinnitystä seiniin.
Yksi "Westiksen" lavasteista keskeneräisenä.
Yksi skenokrafi Minna Välimäen upeista pienoismalleista Westikseen.
Paja alkoi olla melko täynnä, sillä Westiksen monet lavasteet olivat valtavia. Korkeutta niillä taisi olla 6 metriä, ja leveys viiden metrin luokkaa. Niissä oli paljon portaita ja erilaisia tasoja, koska West Side Story on musikaali, ja tanssijat käyttävät lavasteita monin eri tavoin koreografiassaan.
Kun olin ollut työharjoittelussa 6 viikkoa, sain toisen tehtävän tunnolleni. "Kurttiin" tarvittaisiin hieno, oikein ylilyömällä tuunattu trukki. Saisin työskennellä sen parissa niin pitkälle kuin ehtisin harjoitteluni aikana, valmiiksi en sitä välttämättä näet saisi. Trukin pitäisi myös liikkua, joten rakentaisin sen vanhan sähköpyörätuolin ympärille.
Toinen lavastajista oli taas oikein avulias tilauksensa tietojen kanssa. Sain nimittäin referenssiksi TÄMÄN:
Trukin tein 20x20 huonekaluputkesta. Metallille tarkoitettu vannesaha leikkasi nopeasti ja siististi paloja minulle, ja sillä sain tehtyä myös jiirejä. Saumat hepitin ja myöhemmin hitsasin kiinni mikillä. Metallimiehet auttoivat kun apua tarvitsin, mutta pääasiassa tein tämän yksin.
Trukin takaosa oli pyöreää putkea, jonka metallimiesten avulla taivutin muotoonsa.
Rungon päälinjat nousivat seuraaviksi. Korkeutta koko häkkyrälle tuli (takaosan kohdalta mitattuna) n. 240cm.
Runko kohdalleen sovitettuna.
Runkoa tein hyvän aikaa, sillä vielä suht' kokemattomana metallinkäsittelijänä en ollut mikään nopein. Runkoa piti myös muutamaan kertaan muokata, jotta mm. takapyörillä olisi tarpeeksi tilaa kääntyä ja niin edelleen. Toiselle kyljelle pitäisi myös saada ovi, sillä pienoismallista poiketen trukki ei voisi olla takaa avoin- kuljettaja kun ei voisi kiivetä kyytiin sähköpyörätuolin selkänojan yli. Koska sähkärin ohjain on menosuuntaan nähden tuolin vasemmalla puolella, oven tekisin oikealle kyljelle.
Ovea vaille valmis runko...
... sekä ovi. Ei kun levyttämään!
Trukin levytin 4 mm koivuvanerilla. Muotoonleikatut palat kiinnitin paikoilleen pop-niiteillä. Ensin piti asetella pala kohdalleen, kiinnittää se tiukasti puristimin, ja porata niiteille reiät valmiiksi. Sitten vasta itse palan sai kiinnitettyä paikoilleen. Oli ensimmäinen kerta, kun poppareita käytin, ja ne olivat kyllä varsin mukava tapa kiinnittää, silloin kun se käyttötarkoitukseen sopii!
Kun olin saanut kyljet levytettyä, oli aika taas sovittaa trukkia paikoilleen ja ruveta suunnittelemaan ja tekemään kiinnikkeitä. Itse pyörätuoliin ei hitsattaisi mitään kiinni, joten kiinnikkeet pitäisi kiinnittää pultein. Eteen tein kaksi metallitankoa lattametallista, jotka kiinnitin pultein pyörätuolin etuosan kiinnityspaloihin (runkoon kuuluvat osat, joista pyörätuoli voidaan turvallisesti sitoa paikoilleen esim. invataksimatkan ajaksi). Taakse hitsasin trukin runkoon suorakulmaisesta huonekaluputkesta palaset, jotka menivät takaosan kiinnikkeistä läpi, ja sitten pulteilla kiinni. Näin trukin sai irroitettua ja nostettua pois pyörätuolin päältä vain muutaman mutterin avaamalla, mutta se myös piti trukin paikoillaan lujasti ja turvallisesti.
Seuraavaksi levytin takaseinän, sekä muotoilin karbonaattipleksistä etulasin trukille. Etuseinää ei vielä kiinnitettäisi, jotta erinäisiä säätöjä voitaisiin tehdä. Pyörätuolikin laitettiin kuntoon, ja sillä voitiin tehdä ensimmäiset ajoharjoitukset.
"Etulasi" sekä lattiaosat näkyvillä. Pleksin päällä on vielä suojamuovit.
Pian lavastaja halusi minun tekevän trukille ns. grillin, eli automaisen etusäleikön. Tämä myös lisäisi hieman näyttelijän näkemistä. Lähdinkin yhteen pientavaravarastoista etsimään osia eturitilään. Hetken etsittyäni löysin palan metalliverkkoa, vanhan uuninritilän, sekä vanhan kuivausrummun osia. Nämä hitsasin yhteen ja spreijasin mustalla metallimaalilla, sekä valmistin vanerista valmiin etupalan mittojen mukaan. Se kiinnitettäisiin myöhemmin, samoin kuin trukin haarukka.
Testailuja.
Harjoitteluni viimeisellä viikolla sain trukin rakenteen viimein valmiiksi. Saisin pohjamaalata sen, mutta pintakäsittely jäisi jonkun toisen tehtäväksi, sillä minulla loppuisi aika, eikä lavastaja oikein tiennyt itsekään mitä siihen haluaisi. Siispä maalasin sisäosan mattamustalla ja ulkopuolelle valkoisen pohjamaalin.
Minun osaltani valmis tuote!
Kun olin saanut pohjamaalit laitettua, lavastemestarin avustuksella kiinnitimme haarukan ja pari metallitankoa trukkiin ja poistimme suojamuovin. Työni oli nyt tehty. Joku toinen maalaisi trukin loppuun. Syksyllä sitten näen, millainen siitä loppujen lopuksi tuli, kun käyn vieraana ensi-illoissa.
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että kyseinen kymmenviikkoinen oli toistaiseksi parasta kouluttautumista pitkään aikaan. Opin valtavasti uusia asioita ja tekniikoita aidossa ympäristössä ja mahtavien ihmisten kanssa. Sain nähdä ja kokea teatterityön monilta osin, ja tunsin todella olevani oikealla alalla. Kiitos Lahden kaupunginteatteri! <3
