Kuva: Stefan Bremer
Mea Misukka
ARL11
Opinnäytetyö
Helmikuu
2014
Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto
Artesaani,
lavasterakentaminen
Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
SASKY
Johdanto
” Pariisin talvi on kylmä, kattojen yllä loistaa kuu. Nuoria boheemeja lämmittää taide ja rakkaus, ja katsojaa Puccinin sydämeen käyvä musiikki.
Mimìn kylmät kädet sytyttävät Rodolfossa tunteiden roihun, mutta onnen hetket kiitävät pian ohi ja Mimìn kädet kylmenevät lopullisesti. Nuoret taiteilijat kietoo syleilyynsä Puccinin hehkuvin musiikki. La Bohème on yksi rakastetuimpia oopperoita, ja nyt se saa uuden tulkinnan Katariina Lahden ohjauksessa.”
Lainaus & kuva:
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/la_boheme/1933
Kun aloitin työharjoitteluni Kansallisoopperassa13.01.2014, tiesin pyrkiväni tekemään opinnäytetyön jo harjoitteluni ohessa. Olimme keskustelleet tästä etukäteen lavastamon johtajan Tapio Säkkisen kanssa, joka sanoi, että sopivan työn löytyessä tehtävä onnistuu kyllä. Oltuani Oopperalla kaksi viikkoa, opinnäytetyöksi sopiva työ viimein löytyi. Lavastussuunnittelija Mark Väisänen toivoi minun valmistavan kuusi kappaletta klaffipöytiä Puccinin La Bohéme-oopperaa varten.
Suunnittelu
Oopperalla oli jo valmiiksi metallisia, kuluneita ja hieman ruosteisia tuoleja, jotka oli maalattu kolmella värillä; punaisella, vihreällä ja turkoosilla. Minun piti valmistaa näihin tuoleihin sopivat pöydät. Neljä pöytää olisivat kokoa 680x720x18mm ja kaksi 680x1200x18mm. Niiden kulmissa piti olla pyöristykset, ja pöytien reunoissa tuli olla koko matkalta 6x40mm leveät reunukset jotka myötäilisivät pöytien muotoja. Pöytiin tulevat alle taittuvat jalat oli jo ostettu valmiina, mutta itse pöytälevyjen valmistaminen koivuvanerista sekä koko pöytien pintakäsittely oli minun vastuullani. Haasteen työhön toi se, että myös vaneristen pöytälevyjen piti näyttää vanhalta ja ruostuneelta, maalatulta metallilta. Piirustuksia työtä varten en saanut lainkaan, vaan pelkät mitat ja muodot suullisesti kuvailtuna. Kirjoitin saamani tiedot ylös, ja aloin hahmotella pöytälevyjä ensin piirtäen, sitten Google SketchUp-ohjelmaa apunani käyttäen. Näin sain pöytälevyistä myös 3D-mallinnoksen.
3D-mallinnos pöytälevystä
Aloitin työn käsittelemällä valmiita metallijalkoja. Niiden maalipintaan ei meinannut tarttua mikään, joten aluksi koetin saada pinnan hieman rikki ihan vain asetonilla pyyhkimällä. Ohjeistettuna maalasin yhden jalan, kokeeksi, Otex-pohjamaalilla. Raaputtaessa se ei kuitenkaan pysynyt tarpeeksi hyvin, joten neuvon kysymisen jälkeen päädyin hiomaan jalkojen maalipinnan rikki käsin ja vaihtamaan maalia. Tämän jälkeen maalasin jalat punaisella ja mustalla Würthin metallille tarkoitetulla pohjamaali-spraylla. Saman tein kääntömekanismiosille.
Minä pyyhkimässä metallijalkoja asetonilla
Pohjamaalattu metallijalka
Pohjamaalatut
taittomekanismiosat
Metallijalkojen, joita oli 12 kpl, ja niiden taittomekanismiosien maalaamiseen meni pari päivää sekä yhteensä kuusi purkkia spray-maalia, kolme kumpaakin väriä. Ensin maalasin jalat kauttaaltaan punaisella ruosteenestomaalilla, jota sitten osittain peitin mattamustalla metallille tarkoitetulla spray-maalilla. Tämä toimi kiinnityspohjana tavallisille maaleille, peitti liian kirkkaan ja kiiltävän alumiinin alkuperäispinnan ja pohjusti alustavasti jalkojen lopullista ulkonäköä. Maalauksen jälkeen jalat saivat kuivua rauhassa kauttaaltaan.
Puuntyöstö
Kun metallijalkojen pohjustus oli tehty, siirryin puuntyöstöön. Aloitin pöytien valmistuksen sahaamalla pöytälevyjen aihiot määrämittaansa, eli sahasin kaksi 680x1200mm-kokoista ja neljä 680x720mm-kokoista levyä. Materiaali oli 18 mm koivuvaneria. Palojen valmistuttua pyöristin niiden reunat. Piirsin harpin avulla ympyrät levyjen kulmiin ja sahasin sopivat palat pois pistosahalla. Sen jälkeen hioin pyöristykset karkeasti hiomapaperilla.
18 mm koivuvaneria sirkkelillä
Pyöristetyt kulmat
Seuraavana vuorossa oli reunapalojen valmistus. Reunojen piti olla 6 mm korkeat, joten luonnollisesti otin materiaaliksi 6 mm paksun koivuvanerin. Aluksi piirsin puolikkaita reunapaloja, mutta niiden sovittaminen pöytiin osoittautui hieman liian vaikeaksi. Tein sitten pelkkiä päätypaloja, jotka sahasin muutaman millin yli malliviivojen, jotta sovitusvaraa oli enemmän. Löydettyäni hyvän mallin piirsin niitä vanerilevylle niin paljon kuin sain mahtumaan ja sahasin irti käyttäen sekä vanne- että pistosahaa. Palat hioin käsin hiekkapaperilla. Sovittaessani paloja pöytälevyihin, piirsin pöytiin merkit 40 mm päähän pöytälevyjen reunoista ja asetin lisäreunukset niiden mukaan. Kun reunus sopi hyvin, kiinnitin sen puuliimalla ja 14 mm niiteillä. Näin tein reunat levyjen päihin, ja sahasin sitten jokaiseen sopivat, yksilölliset keskipalat.
Sovitettu reunuksen päätypala
Reunuksien sarjatuotantoa
Reunojen keskipalojen sovitusta
Kaikkien palojen sisäreunat olin pyöristänyt jo etukäteen hiomalla, mutta ulkoreunan sovitin pöytälevyihin jyrsimällä ne käsijyrsimellä, 5 mm laakeriohjatulla terällä, tasan, ja pyöristämällä sitten pyöristysterällä sekä käsin hiomalla.
Minä jyrsimässä reunoja käsijyrsimellä
Puuvalmiit pöytälevyt
Pohjustus
Kun viiden päivän työskentelyn jälkeen pöytälevyt
olivat puuvalmiit, kannoin ne maalaamon puolelle ja tasoitin niitinjäljet ja
muut pienet epätasaisuudet Teknoksen Siloralla. Silotteen kuivuttua hioin
kaikki pöydät läpi ja asetin ne pukeille maalausta odottamaan.
Pöytälevyt kitattavana
Nyt oli aika testailla erilaisia maaleja ja pintojen tekemistä. Pyrkimyksenäni oli saada aikaiseksi mahdollisimman samannäköinen pinta kuin valmiissa metallituoleissa oli, joten käytin tuoleja malleinani. Harjoittelin vanerin jämäpaloilla, joita sain ottaa vapaasti puupuolelta. Aluksi maalasin palat kattomustalla ja töpötin sitten niille erilaisia, rusehtavia harmaita ja hopeisia maaleja saadakseni aikaan hieman ruostuneen ja tummuneen metallia muistuttavan pinnan. Tämä onnistui kolmannella yrittämällä hyvin, joten lisäsin levylle vielä kirkasta maalia matkimaan lohkeilevaa maalipintaa. Metallimaalin tein sekoittamalla Neu Silver-hopeajauhetta Natura-lakkaan, ruosteet Siroplast 2-maalilla, väripastoilla ja Fillite-jauheella sekä pintamaalit Siroplastilla, väripastalla ja Roscolla.
Maalausharjoitelmia
Lavastussuunnittelija oli jo nyt jatkuvasti ollut tyytyväinen työni jälkeen, ja hyväksyi myös ensimmäisen hänelle näyttämäni pintakäsittelymallin. Näin pääsin hyvinkin nopeasti jatkamaan töitä, ja aloitin pöytälevyjen pohjustuksen. Pohjamaalaukseen käytin kattomustaa maalia, jota levitin sekä telan että siveltimen avulla pöytälevyihin kauttaaltaan. Kun levyt oli pohjustettu ja ne olivat kuivuneet, oli aika kiinnittää jalat. Jalkojen mukana tulleita ohjeita seuraten sain kiinnitettyä jalat ja niiden taittomekanismiosat paikoilleen suhteellisen vaivattomasti ja mekanismit myös toimivat hyvin. Klaffijalat oli alun perin tarkoitettu paljon pidemmille pöydille kuin mitä olin tehnyt, joten niitä ei voinut laittaa suoraan linjaan. Laitoin ne siis lomittain, mutta ristimitoiltaan samoin. Jalat ja niiden kääntömekanismit kiinnitin pöytälevyihin 4,0x20mm yleisruuveilla.
Minulle oli jo aiemmin kerrottu, että pöytien jalat olisivat vähän haluttua pidemmät, ja ne lyhennettäisiin jossain vaiheessa. Sain viimein tiedon halutusta pöydänkorkeudesta, joka oli 68cm, kun olin jo ehtinyt koeasentaa jalat pöydistä kolmeen. Tein siis vielä tarvittavat mittaukset ja laskelmat, irrotin jalat ja sahasin niistä metallivannesahalla 60 mm pois. Poistin myös jalkojen päissä olleet kumitatit, viilasin sahatuista reunoista terävät kohdat pois metalliviilalla ja siirsin kumitatit uusiin päihin. Lyhennetyt jalat kiinnitin takaisin pöytiin.
Metallijalka vannesahalla
Pintakäsittely
Kymmenentenä päivänä aloitin pöytien maalauksen. Koska pöytiä piti olla kaksi kutakin väriä, päätin tehdä ne väri kerrallaan. Aloitin maalaamisen toisesta isosta pöydästä, ja maalasin hopeamaalilla ensin pöydän kulmia ja muita sellaisia kohtia, jotka olisivat eniten kuluneet. Sen jälkeen lisäsin hopealla maalattuihin kohtiin ruostemaalia. Tämän tein myös klaffijaloille. Kun aiemmat maalit olivat kuivuneet, maalasin pöytää ensin vihreällä pintamaalilla. Mallituolini, joka oli turkoosi, oli aiemmin maalattu vihreällä ja myöhemmin peitetty turkoosilla maalilla, joten vihreä maali näkyi kuluneissa kohdissa. Turkoosia pintamaalia lisäsin paljon enemmän. Jätin kuitenkin aiemmin maalatut kohdat peittämättä, koska ne olivat olevinaan alueita, joilta maali on kulunut ja lohkeillut pois.
Keskeneräinen pöytä ja mallituoli
Ensimmäinen ruostekokeilu ei ollut kovin vakuuttava
Ensimmäisen pöydän kanssa minulla meni eniten aikaa, koska kaikki oli vielä puhtaasti kokeilemista. En myöskään uskaltanut kokeilla tarpeeksi rajuja vetoja, jotta työtahti olisi ollut hyvä, ja pintaa piti käsitellä monesta kohtaa aina uudestaan. Sain pöydän kuitenkin lopulta maalattua lavastussuunnittelijan hyväksymällä tavalla, kun olin lisännyt metallinhohdetta, ruostetta ja likaa enemmän. Näin ollen sain luvan viimeistellä pöydän lakkaamalla, jotta se kiiltäisi metallimaisemmin.
Ohjeistettuna sekoitin ensin himmeää Natura-lakkaa ja aavistuksen keltaista pastaa, jota sivelin pöytään kauttaaltaan saadakseni pinnan näyttämään vielä hivenen likaisemmalta. Sen jälkeen sekoitin vielä kirkkaan, puolikiiltävän päällyslakan Teknoksen Helo Aqua 20- ja 80-lakoista.
Lakkaaminen toi maalien erot paljon paremmin esiin, joten pöytä alkoi näyttää heti paremmalta. Tummat sävyt syvenivät ja kiiltävämpi pinta sai kirkkaat värit näyttämään vahvemmilta.
Pinta lakattuna
Kun olin saanut ensimmäisen pöydän tehtyä, loput valmistuivat nopeampaan tahtiin. Pöydän nro 2, joka oli pieni turkoosi pöytä, sain pintakäsiteltyä valmiiksi yhden työpäivän aikana kokonaan. Sen maalaamisessa käytin samoja tekniikoita kuin ensimmäisessäkin, mutta uskalsin jo käyttää maaleja rohkeammin. Raaputin kulumia ja naarmuja enemmän kuin ensimmäiseen kappaleeseen. Käytin teräsharjaa myös jalkojen pintakäsittelyssä aiempaa huomattavasti voimakkaammin, ja sain aikaan syviä ja suuria naarmuja.
Pöytä nro 1.
Pöytä nro 2.
Tehtyäni metallimaaliosiot, reunustin ne vihreällä maalilla. Töpötin pienelle alueelle useamman kerroksen, jotta sain pienen korkeuseron eri maalien välille.
Aloitettu pintakäsittely
Maalauksessa
Ennen viimeistelyä harjasin pöytään naarmuja teräsharjalla ja raaputin pintaa puukolla saadakseni selkeämpiä kulumia. Koska kyseessä olivat ravintolapöydät, otin pienen vapauden raaputtaa niihin myös pieniä tekstinpätkiä, kuten ”C’est la Vie” - tapahtuuhan La Bohéme Pariisissa. Nämä eivät kuitenkaan näkyisi kuin näyttelijöille.
C'est la Vie
Valmis vihreä pöytä
Valmiita pöytiä jalat alle taitettuna
Tekniikka oli metallimaalin ja ruosteen osalta sama kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa ”vanhaa maalia”, tässä tapauksessa keltaista, tuli runsaammin kuin toisiin pöytiin. Punaisia pöytiä raaputin muita enemmän, koska pohjamaalia oli niin paljon. Sain siis aikaiseksi hienoja naarmuja, joista keltainen väri paistoi läpi. Raaputtaminen toimi hyvin varsinkin metallijaloissa, joihin maali ei ottanut yhtä hyvin kiinni kuin vaneriin.
Punainen pöytä kesken maalauksen
Lähikuvaa pöydänjalasta
Omasta mielestäni punaiset pöydät olivat aiempiin väreihin verrattuina hassun näköisiä, mutta yritin silti tehdä niistä mahdollisimman hyvin tuoleihin sopivat. Näihinkin pöytiin tuli ruostetta ja likaa runsaasti, ellei jopa enemmän kuin muihin.
Ruostetta
Aivan viimeisenä lakkasin pöydät puolikiiltävällä
lakalla. Punaisiin pöytiin laitoin lakkaa itse asiassa kaksi kerrosta, jotta ne
kiiltäisivät samalla tavalla kuin vihreät ja turkoosit. Mark kantoi loputkin
pöydät harjoituksiin niiden kuivuttua, ja näin ollen minun työni oli tehty.
Minä lakkaamassa punaista pikkupöytää
Punainen pöytä ja tuolit
Näyttämökuvia
Tässä
vielä lisäkuvia pöydistä näyttämöllä ja käytössä.
Pöydät sivunäyttämöllä odottamassa harjoitusten alkua
Kuva: Stefan Bremer
Kuva: Stefan Bremer "Santé!" "Salute!"
Kuva: Stefan Bremer
Pöydät sivunäyttämöllä odottamassa harjoitusten alkua
Kuva: Stefan Bremer
Kuva: Stefan Bremer "Santé!" "Salute!"
Kuva: Stefan Bremer
Pöydät ovat todistetusti tarpeeksi kestäviä
Kustannuslaskelma
Materiaali Hinta Menekki Yht.
Koivuvaneri 18 mm 48,64€/kpl 2kpl 97,28€
Koivuvaneri 6,5 mm 22,16€/kpl 1kpl 22,16€
Asetoni 8,48€/L 2 dl
1,69€
Tikkurila Siroplast 2-maali 2,80€/L 2 L 5,60€
Tikkurila Kattomusta 4,90€/L 0,5L 2,45€
Würth Rost- Stop-spray 12,72€/prk 3
prk 38,16€
Würth maalispray, mattamusta 5,20€/prk
3 prk 15,60€
Tikkurila Otex-pohjamaali 12€/L 2dl 2,40€
Natura-lakka, himmeä 9,68€/L 0,9L 8,71€
Teknos Helo Aqua 20-lakka, 24,80€/L
0,3L 7,44€
Teknos Helo Aqua 80-lakka 24,80€/L
0,3L 7,44€
Teknos väripastat 20,00€/L 1,8dl 3,60€
Rosco Supersaturated 30,67€/L 5
ml 0,15€
Neu Silver-metallijauhe 44,38€/prk 20ml 2,34€
Teknos Silora 6,64€/L 2 dl 1,32€
Fillite
7,38€/kg 100g 0,73€
Kiilto Kestokol US-liima 4,23€/kg 2,5dl 1,05€
Mirka hiekkapaperi 180 0,73€/m 40cm 0,29€
Mirka hiekkapaperi 120 0,73€/m 60cm 0, 43€
Uppokantaruuvi, 4x20mm 0,10€/kpl 132kpl 13,20€
Niitti 14mm 3,95€/pkt
4 riviä
1,97€
Klaffipöydän jalat,
alumiinia 119€/pari 6 paria
714€
Yhteensä: 948,01€
Loppusanat
Opinnäytetyötäni oli mukava tehdä. Siinä yhdistyi mielestäni monta erilaista tekniikkaa sekä mielenkiintoinen lopputulos, joka tuli selkeästi esille ja käyttöön näyttämöllä. Työssä oli mukavasti haasteita olematta samalla liian vaikea. Vaikka teinkin töitä pääsääntöisesti yksin, sain myös mielipiteitä ja opetusta kun sitä pyysin. Lavastussuunnittelijan ja esityksen ohjaajan kehut auttoivat jaksamaan muuten rankan jakson läpi, ja erityisesti ilahdutti tieto siitä, että näyttelijät olivat oikeasti luulleet valmistamiani pöytiä vanhoiksi metallipöydiksi, jotka eivät todellakaan kestäisi päällä seisomista ja istumista. Olin siis onnistunut luomaan pintakäsittelylläni halutunlaisen illuusion.
Vaikka lavastamon henkilökunnan mielestä työskentelin liian hitaasti, sain silti pöydät aikataulun puitteissa valmiiksi. Minulle tärkeintä oli kuitenkin se, että itse työn tilaaja, lavastussuunnittelija, oli tyytyväinen työni jälkeen. Opinnäytetyöni valmistus sujui omasta mielestäni mallikkaasti, ilman sen suurempia ongelmia.
Jos jotain voisin itse muuttaa, olisi se varmaan työskentelynopeuteni. Takerrun helposti korjailemaan yksityiskohtia vaikkei se välttämätöntä olisikaan. Pöytien pintojen kulumat olivat myöskin ehkä hieman liian samanlaisia keskenään.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen opinnäytetyöhöni. Vaikka nyt valmistun koulusta ammattiini, on ammattitaitoni kehittyminen vasta kaarensa alkupäässä.
Mea Misukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti