Kuva: Stefan Bremer
Mea Misukka
ARL11
Opinnäytetyö
Helmikuu
2014
Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto
Artesaani,
lavasterakentaminen
Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
SASKY
Johdanto
” Pariisin talvi on kylmä, kattojen yllä loistaa kuu.
Nuoria boheemeja lämmittää taide ja rakkaus, ja katsojaa Puccinin sydämeen käyvä musiikki.
Mimìn kylmät kädet sytyttävät Rodolfossa tunteiden
roihun, mutta onnen hetket kiitävät pian ohi ja Mimìn kädet kylmenevät
lopullisesti. Nuoret taiteilijat kietoo syleilyynsä Puccinin hehkuvin musiikki.
La Bohème on yksi rakastetuimpia oopperoita, ja nyt se saa uuden tulkinnan
Katariina Lahden ohjauksessa.”
Lainaus & kuva:
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/la_boheme/1933
Kun aloitin työharjoitteluni
Kansallisoopperassa13.01.2014, tiesin pyrkiväni tekemään opinnäytetyön jo harjoitteluni
ohessa. Olimme keskustelleet tästä etukäteen lavastamon johtajan Tapio Säkkisen
kanssa, joka sanoi, että sopivan työn löytyessä tehtävä onnistuu kyllä. Oltuani
Oopperalla kaksi viikkoa, opinnäytetyöksi sopiva työ viimein löytyi.
Lavastussuunnittelija Mark Väisänen toivoi minun valmistavan kuusi kappaletta
klaffipöytiä Puccinin La Bohéme-oopperaa varten.
Suunnittelu
Oopperalla oli jo valmiiksi metallisia,
kuluneita ja hieman ruosteisia tuoleja, jotka oli maalattu kolmella värillä;
punaisella, vihreällä ja turkoosilla. Minun piti valmistaa näihin tuoleihin
sopivat pöydät. Neljä pöytää olisivat kokoa 680x720x18mm ja kaksi
680x1200x18mm. Niiden kulmissa piti olla pyöristykset, ja pöytien reunoissa
tuli olla koko matkalta 6x40mm leveät reunukset jotka myötäilisivät pöytien
muotoja. Pöytiin tulevat alle taittuvat jalat oli jo ostettu valmiina, mutta
itse pöytälevyjen valmistaminen koivuvanerista sekä koko pöytien pintakäsittely
oli minun vastuullani. Haasteen työhön toi se, että myös vaneristen
pöytälevyjen piti näyttää vanhalta ja ruostuneelta, maalatulta metallilta.
Piirustuksia työtä varten en saanut lainkaan, vaan pelkät mitat ja muodot
suullisesti kuvailtuna. Kirjoitin saamani tiedot ylös, ja aloin hahmotella
pöytälevyjä ensin piirtäen, sitten Google SketchUp-ohjelmaa apunani käyttäen.
Näin sain pöytälevyistä myös 3D-mallinnoksen.
3D-mallinnos pöytälevystä
Metallijalat
Tehdasvalmisteiset klaffijalat
alkuperäispakkauksessaan
Aloitin työn käsittelemällä valmiita
metallijalkoja. Niiden maalipintaan ei meinannut tarttua mikään, joten aluksi
koetin saada pinnan hieman rikki ihan vain asetonilla pyyhkimällä. Ohjeistettuna
maalasin yhden jalan, kokeeksi, Otex-pohjamaalilla. Raaputtaessa se ei
kuitenkaan pysynyt tarpeeksi hyvin, joten neuvon kysymisen jälkeen päädyin
hiomaan jalkojen maalipinnan rikki käsin ja vaihtamaan maalia. Tämän jälkeen
maalasin jalat punaisella ja mustalla Würthin metallille tarkoitetulla
pohjamaali-spraylla. Saman tein kääntömekanismiosille.
Minä pyyhkimässä metallijalkoja asetonilla
Pohjamaalattu metallijalka
Pohjamaalatut
taittomekanismiosat
Metallijalkojen, joita oli 12 kpl, ja niiden
taittomekanismiosien maalaamiseen meni pari päivää sekä yhteensä kuusi purkkia
spray-maalia, kolme kumpaakin väriä. Ensin maalasin jalat kauttaaltaan punaisella
ruosteenestomaalilla, jota sitten osittain peitin mattamustalla metallille
tarkoitetulla spray-maalilla. Tämä toimi kiinnityspohjana tavallisille
maaleille, peitti liian kirkkaan ja kiiltävän alumiinin alkuperäispinnan ja
pohjusti alustavasti jalkojen lopullista ulkonäköä. Maalauksen jälkeen jalat
saivat kuivua rauhassa kauttaaltaan.
Puuntyöstö
Kun metallijalkojen pohjustus oli tehty,
siirryin puuntyöstöön. Aloitin pöytien valmistuksen sahaamalla pöytälevyjen
aihiot määrämittaansa, eli sahasin kaksi 680x1200mm-kokoista ja neljä
680x720mm-kokoista levyä. Materiaali oli 18 mm koivuvaneria. Palojen
valmistuttua pyöristin niiden reunat. Piirsin harpin avulla ympyrät levyjen
kulmiin ja sahasin sopivat palat pois pistosahalla. Sen jälkeen hioin
pyöristykset karkeasti hiomapaperilla.
18 mm koivuvaneria sirkkelillä
Pyöristetyt kulmat
Seuraavana vuorossa oli reunapalojen
valmistus. Reunojen piti olla 6 mm korkeat, joten luonnollisesti otin
materiaaliksi 6 mm paksun koivuvanerin. Aluksi piirsin puolikkaita reunapaloja,
mutta niiden sovittaminen pöytiin osoittautui hieman liian vaikeaksi. Tein
sitten pelkkiä päätypaloja, jotka sahasin muutaman millin yli malliviivojen,
jotta sovitusvaraa oli enemmän. Löydettyäni hyvän mallin piirsin niitä
vanerilevylle niin paljon kuin sain mahtumaan ja sahasin irti käyttäen sekä
vanne- että pistosahaa. Palat hioin käsin hiekkapaperilla. Sovittaessani paloja
pöytälevyihin, piirsin pöytiin merkit 40 mm päähän pöytälevyjen reunoista ja
asetin lisäreunukset niiden mukaan. Kun reunus sopi hyvin, kiinnitin sen
puuliimalla ja 14 mm niiteillä. Näin tein reunat levyjen päihin, ja sahasin
sitten jokaiseen sopivat, yksilölliset keskipalat.
Sovitettu reunuksen päätypala
Reunuksien sarjatuotantoa
Reunojen keskipalojen sovitusta
Kaikkien palojen sisäreunat olin pyöristänyt
jo etukäteen hiomalla, mutta ulkoreunan sovitin pöytälevyihin jyrsimällä ne
käsijyrsimellä, 5 mm laakeriohjatulla terällä, tasan, ja pyöristämällä sitten
pyöristysterällä sekä käsin hiomalla.
Minä jyrsimässä reunoja käsijyrsimellä
Puuvalmiit pöytälevyt
Pohjustus
Kun viiden päivän työskentelyn jälkeen pöytälevyt
olivat puuvalmiit, kannoin ne maalaamon puolelle ja tasoitin niitinjäljet ja
muut pienet epätasaisuudet Teknoksen Siloralla. Silotteen kuivuttua hioin
kaikki pöydät läpi ja asetin ne pukeille maalausta odottamaan.
Pöytälevyt kitattavana
Nyt oli aika testailla erilaisia maaleja ja
pintojen tekemistä. Pyrkimyksenäni oli saada aikaiseksi mahdollisimman
samannäköinen pinta kuin valmiissa metallituoleissa oli, joten käytin tuoleja
malleinani. Harjoittelin vanerin jämäpaloilla, joita sain ottaa vapaasti
puupuolelta. Aluksi maalasin palat kattomustalla ja töpötin sitten niille
erilaisia, rusehtavia harmaita ja hopeisia maaleja saadakseni aikaan hieman
ruostuneen ja tummuneen metallia muistuttavan pinnan. Tämä onnistui kolmannella
yrittämällä hyvin, joten lisäsin levylle vielä kirkasta maalia matkimaan
lohkeilevaa maalipintaa. Metallimaalin tein sekoittamalla Neu Silver-hopeajauhetta
Natura-lakkaan, ruosteet Siroplast 2-maalilla, väripastoilla ja
Fillite-jauheella sekä pintamaalit Siroplastilla, väripastalla ja Roscolla.
Maalausharjoitelmia
Lavastussuunnittelija oli jo nyt jatkuvasti
ollut tyytyväinen työni jälkeen, ja hyväksyi myös ensimmäisen hänelle
näyttämäni pintakäsittelymallin. Näin pääsin hyvinkin nopeasti jatkamaan töitä,
ja aloitin pöytälevyjen pohjustuksen. Pohjamaalaukseen käytin kattomustaa
maalia, jota levitin sekä telan että siveltimen avulla pöytälevyihin
kauttaaltaan. Kun levyt oli pohjustettu ja ne olivat kuivuneet, oli aika
kiinnittää jalat. Jalkojen mukana tulleita ohjeita seuraten sain kiinnitettyä
jalat ja niiden taittomekanismiosat paikoilleen suhteellisen vaivattomasti ja
mekanismit myös toimivat hyvin. Klaffijalat oli alun perin tarkoitettu paljon
pidemmille pöydille kuin mitä olin tehnyt, joten niitä ei voinut laittaa
suoraan linjaan. Laitoin ne siis lomittain, mutta ristimitoiltaan samoin. Jalat
ja niiden kääntömekanismit kiinnitin pöytälevyihin 4,0x20mm yleisruuveilla.
Jalkojen asentamista
Tukevasti omilla jaloillaan seisova pöytä
Minulle oli jo aiemmin kerrottu, että pöytien
jalat olisivat vähän haluttua pidemmät, ja ne lyhennettäisiin jossain
vaiheessa. Sain viimein tiedon halutusta pöydänkorkeudesta, joka oli 68cm, kun
olin jo ehtinyt koeasentaa jalat pöydistä kolmeen. Tein siis vielä tarvittavat
mittaukset ja laskelmat, irrotin jalat ja sahasin niistä metallivannesahalla 60
mm pois. Poistin myös jalkojen päissä olleet kumitatit, viilasin sahatuista
reunoista terävät kohdat pois metalliviilalla ja siirsin kumitatit uusiin
päihin. Lyhennetyt jalat kiinnitin takaisin pöytiin.
Metallijalka vannesahalla
Pintakäsittely
Kymmenentenä päivänä aloitin pöytien
maalauksen. Koska pöytiä piti olla kaksi kutakin väriä, päätin tehdä ne väri
kerrallaan. Aloitin maalaamisen toisesta isosta pöydästä, ja maalasin
hopeamaalilla ensin pöydän kulmia ja muita sellaisia kohtia, jotka olisivat
eniten kuluneet. Sen jälkeen lisäsin hopealla maalattuihin kohtiin
ruostemaalia. Tämän tein myös klaffijaloille. Kun aiemmat maalit olivat
kuivuneet, maalasin pöytää ensin vihreällä pintamaalilla. Mallituolini, joka
oli turkoosi, oli aiemmin maalattu vihreällä ja myöhemmin peitetty turkoosilla
maalilla, joten vihreä maali näkyi kuluneissa kohdissa. Turkoosia pintamaalia
lisäsin paljon enemmän. Jätin kuitenkin aiemmin maalatut kohdat peittämättä,
koska ne olivat olevinaan alueita, joilta maali on kulunut ja lohkeillut pois.
Keskeneräinen pöytä ja mallituoli
Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen pöytä ei
vielä näyttänyt siltä, miltä sen halusin näyttävän, joten paksunsin maalattujen
alueiden reunoja sekä lisäsin hopeaa ja ruostetta lisää. Laimensin
ruostemaaleja erillisessä astiassa vedellä, ja roiskin sitä siveltimen avulla
liaksi pitkin pöydän pintaa. Kokeilin myös raaputtaa turkoosia pintaa pois
puukon ja teräsharjan avulla saadakseni lisää kulumia aikaan. Sekoitin vielä
kolmannenkin ruostesävymaalin, ja lisäsin sitä pöytäpinnalle.
Ensimmäinen ruostekokeilu ei ollut kovin vakuuttava
Ensimmäisen pöydän kanssa minulla meni eniten
aikaa, koska kaikki oli vielä puhtaasti kokeilemista. En myöskään uskaltanut
kokeilla tarpeeksi rajuja vetoja, jotta työtahti olisi ollut hyvä, ja pintaa
piti käsitellä monesta kohtaa aina uudestaan. Sain pöydän kuitenkin lopulta maalattua
lavastussuunnittelijan hyväksymällä tavalla, kun olin lisännyt metallinhohdetta,
ruostetta ja likaa enemmän. Näin ollen sain luvan viimeistellä pöydän
lakkaamalla, jotta se kiiltäisi metallimaisemmin.
Ohjeistettuna sekoitin ensin himmeää
Natura-lakkaa ja aavistuksen keltaista pastaa, jota sivelin pöytään
kauttaaltaan saadakseni pinnan näyttämään vielä
hivenen likaisemmalta. Sen jälkeen sekoitin
vielä kirkkaan, puolikiiltävän päällyslakan Teknoksen Helo Aqua 20- ja
80-lakoista.
Lakkaaminen toi maalien erot paljon paremmin
esiin, joten pöytä alkoi näyttää heti paremmalta. Tummat sävyt syvenivät ja
kiiltävämpi pinta sai kirkkaat värit näyttämään vahvemmilta.
Pinta lakattuna
Kun olin saanut ensimmäisen pöydän tehtyä,
loput valmistuivat nopeampaan tahtiin. Pöydän nro 2, joka oli pieni turkoosi
pöytä, sain pintakäsiteltyä valmiiksi yhden työpäivän aikana kokonaan. Sen
maalaamisessa käytin samoja tekniikoita kuin ensimmäisessäkin, mutta uskalsin
jo käyttää maaleja rohkeammin. Raaputin kulumia ja naarmuja enemmän kuin
ensimmäiseen kappaleeseen. Käytin teräsharjaa myös jalkojen
pintakäsittelyssä aiempaa huomattavasti voimakkaammin, ja sain aikaan syviä ja
suuria naarmuja.
Pöytä nro 1.
Pöytä nro 2.
Seuraavaksi vuorossa olivat vihreät pöydät,
joista toinen oli iso ja toinen pieni. Vihreissä tuoleissa ei ollut vanhaa
maalia alla, joten kolmanteen ja neljänteen pöytään tuli vain yhtä pintamaalia.
Tehtyäni metallimaaliosiot, reunustin ne
vihreällä maalilla. Töpötin pienelle alueelle useamman kerroksen, jotta sain
pienen korkeuseron eri maalien välille.
Aloitettu pintakäsittely
Loput vihreästä pintamaalista lisäsin ensin
isot alueet telalla maalaten ja sitten siveltimellä viimeistellen. Moniin
kohtiin tein useampaa kerrosta saadakseni paksumpia ja ohuempia kohtia ja lisää
raaputusvaraa.
Maalauksessa
Kun vihreä kerros oli valmis, lisäsin paljon
erilaisia ruosteita ja likaa. Vedellä jatketun maalin roiskiminen pensselillä
osoittautui hyväksi ja nopeaksi tavaksi liata pöytiä joka puolelta. Pohjien
pintakäsittelyyn ei tarvinnut hirveästi panostaa, koska ne näkyisivät
näyttämöllä vain hetkellisesti silloin, kun pöytiä kannettaisiin, joten roiskin
pohjiin vain eri maaleja sekaisin.
Ennen viimeistelyä harjasin pöytään naarmuja
teräsharjalla ja raaputin pintaa puukolla saadakseni selkeämpiä kulumia. Koska
kyseessä olivat ravintolapöydät, otin pienen vapauden raaputtaa niihin myös pieniä
tekstinpätkiä, kuten ”C’est la Vie” - tapahtuuhan La Bohéme Pariisissa. Nämä eivät kuitenkaan näkyisi kuin
näyttelijöille.
C'est la Vie
Valmis vihreä pöytä
Valmiita pöytiä jalat alle taitettuna
Viimeisiksi jäivät kaksi pientä punaista
pöytää. Näitä varten sekoitin sekä kirkkaan keltaisen että punaisen maalin,
sillä mallituoleissa vanha, keltainen pintamaali näkyi todella monesta kohtaa.
Vaikka muut värit onnistuivat käyttäen vain Siroplast 2-maalipohjaa ja
Teknoksen väripastoja, punainen tarvitsi sekaansa vielä punaista Roscoa, jossa
pigmenttiä on huomattavasti tavallista väripastaa enemmän. Ilman Roscoa
punainen oli enemmän vaaleanpunainen kuin punainen.
Tekniikka oli metallimaalin ja ruosteen
osalta sama kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa ”vanhaa maalia”, tässä
tapauksessa keltaista, tuli runsaammin kuin toisiin pöytiin. Punaisia pöytiä
raaputin muita enemmän, koska pohjamaalia oli niin paljon. Sain siis aikaiseksi
hienoja naarmuja, joista keltainen väri paistoi läpi. Raaputtaminen toimi hyvin
varsinkin metallijaloissa, joihin maali ei ottanut yhtä hyvin kiinni kuin
vaneriin.
Punainen pöytä kesken maalauksen
Lähikuvaa pöydänjalasta
Omasta mielestäni
punaiset pöydät olivat aiempiin väreihin verrattuina hassun näköisiä, mutta
yritin silti tehdä niistä mahdollisimman hyvin tuoleihin sopivat. Näihinkin
pöytiin tuli ruostetta ja likaa runsaasti, ellei jopa enemmän kuin muihin.
Ruostetta
Aivan viimeisenä lakkasin pöydät puolikiiltävällä
lakalla. Punaisiin pöytiin laitoin lakkaa itse asiassa kaksi kerrosta, jotta ne
kiiltäisivät samalla tavalla kuin vihreät ja turkoosit. Mark kantoi loputkin
pöydät harjoituksiin niiden kuivuttua, ja näin ollen minun työni oli tehty.
Minä lakkaamassa punaista pikkupöytää
Punainen pöytä ja tuolit
Näyttämökuvia
Tässä
vielä lisäkuvia pöydistä näyttämöllä ja käytössä.
Pöydät sivunäyttämöllä odottamassa harjoitusten alkua
Kuva: Stefan Bremer
Kuva: Stefan
Bremer "Santé!" "Salute!"
Kuva: Stefan Bremer
Pöydät ovat todistetusti tarpeeksi kestäviä
Kustannuslaskelma
Materiaali Hinta Menekki Yht.
Koivuvaneri 18 mm 48,64€/kpl 2kpl 97,28€
Koivuvaneri 6,5 mm 22,16€/kpl 1kpl 22,16€
Asetoni 8,48€/L 2 dl
1,69€
Tikkurila Siroplast 2-maali 2,80€/L 2 L 5,60€
Tikkurila Kattomusta 4,90€/L 0,5L 2,45€
Würth Rost- Stop-spray 12,72€/prk 3
prk 38,16€
Würth maalispray, mattamusta 5,20€/prk
3 prk 15,60€
Tikkurila Otex-pohjamaali 12€/L 2dl 2,40€
Natura-lakka, himmeä 9,68€/L 0,9L 8,71€
Teknos Helo Aqua 20-lakka, 24,80€/L
0,3L 7,44€
Teknos Helo Aqua 80-lakka 24,80€/L
0,3L 7,44€
Teknos väripastat 20,00€/L 1,8dl 3,60€
Rosco Supersaturated 30,67€/L 5
ml 0,15€
Neu Silver-metallijauhe 44,38€/prk 20ml 2,34€
Teknos Silora 6,64€/L 2 dl 1,32€
Fillite
7,38€/kg 100g 0,73€
Kiilto Kestokol US-liima 4,23€/kg 2,5dl 1,05€
Mirka hiekkapaperi 180 0,73€/m 40cm 0,29€
Mirka hiekkapaperi 120 0,73€/m 60cm 0, 43€
Uppokantaruuvi, 4x20mm 0,10€/kpl 132kpl 13,20€
Niitti 14mm 3,95€/pkt
4 riviä
1,97€
Klaffipöydän jalat,
alumiinia 119€/pari 6 paria
714€
Yhteensä:
948,01€
Loppusanat
Opinnäytetyötäni oli mukava tehdä. Siinä yhdistyi
mielestäni monta erilaista tekniikkaa sekä mielenkiintoinen lopputulos, joka
tuli selkeästi esille ja käyttöön näyttämöllä. Työssä oli mukavasti haasteita
olematta samalla liian vaikea. Vaikka teinkin töitä pääsääntöisesti yksin, sain
myös mielipiteitä ja opetusta kun sitä pyysin. Lavastussuunnittelijan ja
esityksen ohjaajan kehut auttoivat jaksamaan muuten rankan jakson läpi, ja
erityisesti ilahdutti tieto siitä, että näyttelijät olivat oikeasti luulleet
valmistamiani pöytiä vanhoiksi metallipöydiksi, jotka eivät todellakaan
kestäisi päällä seisomista ja istumista. Olin siis onnistunut luomaan
pintakäsittelylläni halutunlaisen illuusion.
Vaikka lavastamon henkilökunnan mielestä
työskentelin liian hitaasti, sain silti pöydät aikataulun puitteissa valmiiksi.
Minulle tärkeintä oli kuitenkin se, että itse työn tilaaja,
lavastussuunnittelija, oli tyytyväinen työni jälkeen. Opinnäytetyöni valmistus
sujui omasta mielestäni mallikkaasti, ilman sen suurempia ongelmia.
Jos jotain voisin itse muuttaa, olisi se varmaan
työskentelynopeuteni. Takerrun helposti korjailemaan yksityiskohtia vaikkei se
välttämätöntä olisikaan. Pöytien pintojen kulumat olivat myöskin ehkä hieman
liian samanlaisia keskenään.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen opinnäytetyöhöni.
Vaikka nyt valmistun koulusta ammattiini, on ammattitaitoni kehittyminen vasta
kaarensa alkupäässä.
Mea Misukka